Lukupäiväkirja - Ingo, Aaltojen kutsu

"Kutsu julistaa, että kaikkien on koittanut aika jättää perhe ja koti... Aika lähteä matkaan maailman pohjaan asti, omaan seikkailuun."

Sapphire ja Conor sekä heidän Meren kansaan kuuluvat ystävänsä Faro ja Elvira ovat valmiita tekemään Ingon ylityksen, Meren kansan perinteisen aikuistumismatkan, jonne avain vahvimmat nuorista kutsutaan. Yksikään ihminen ei ole ennen saanut yrittää tätä vaikeaa taivalta. Ingon ylityksestä suoriutuminen on tärkeää, sillä Ingon ja Man tulevaisuus riippuvat Sapphiren ja Conorin onnistumisesta.


Brittiläinen Helen Dunmore on palkittu runoilija ja kirjailija, joka on kirjoittanut parikymmentä romaania aikuisille, lapsille ja nuorille. Ingo-sarjan toinen osa, Vuorovetten vartija, voitti Nestlé-lastenkirjapalkinnon hopeamitalin vuonna 2006. Aaltojen kutsu on Ingo-sarjan neljäs ja viimeinen osa.

Ingo-sarjan kaikki osat:
Ingo - Meren kansa
Ingo - Vuorovetten vartija
Ingo - Syvyyksien salaisuus
Ja
Ingo - Aaltojen kutsu

Lukupäiväkirja - Ingo, Syvyyksien salaisuus

"Syvyys. Olemme Syvyydessä."

Pimeys on niin tiheää, ettei valon olemassaoloon enää edes usko. Maailma puristaa meitä koko painollaan. Tunnen tämän paikan. Pelko valtaa minut samalla tavalla kuin viimeksi, kun olin täällä, mutta hillitsen sitä. Täällä ei saa joutua kauhun valtaan. Jos antautuu pelolle, se koituu kohtaloksi.
Kraken-hirviö on herännyt ja uhkaa tuhota koko Ingon. Meren kansa tietää, etää ainoa, joka pystyy pelastamaan Ingon tuholta, on ihminen, jonka suonissa virtaa Meren kansan veri. Ingolaiset pyytävät apua Sapphirelta, tytöltä jonka isä on jättänyt salaperäisesti perheensä ja palannut Meren kansan pariin. Sapphire suostuu laskeutumaan meren syvyksiin ja kohtaamaan hirviön silmästä silmään, mutta vain yhdellä ehdolla: Meren kansan on luovutettava Sapphiren ja Conorin isä takaisin maanpäälliselle perheellen.

Ingo, Syvyyksien salaisuus on Helen Dunmoren Ingo sarjan kolmas ja toiseksi viimeinen osa.

Lukupäiväkirja - Rebekka, konnankoukkuja ja koiruuksia

Pappilan pippurisen punapään kesä vilisee prinssejä, konnia ja koiruuksia. Rebekka ei muista nähneensä koskaan niin paljon sammakoita kuin kesällä ennen kasiluokkaa. Eikä pelkästään kurnuttavia salaprinssejä odottamassa suukkoa. Jerry ja Saska usorastaan vahtivat Rebekkaa ja toisiaan. Rebekan puolesta pojat saavat olla ihan rauhassa nokkapokkasilla, hän aikoo keskittyä kesäteatterirooliinsa.
Rebekan yllätykseksi kesän mittaan moni itsestäänselvyys näyttäätyykin uudessa valossa. Onneksi hän löytää ystävän, joka tuntee itsensä yhtälailla erilaiseksi ja erikoiseksi.

Tuija Lehtinen on tehnyt monia nuorten romaaneja, ja kaikki ovat olleet suosittuja. Pappilan Rebekasta kertovat kirjat sopivat melkein kaiken ikäisille. Kannattaa lukea!

Koulu loppui, ilo irti keikalla

Eilen oli kavereitten kanssa Sturm und Drangin keikalla paikallisessa jäähallissa. Lämppäreinä oli yksi nivalalainen bämdi, yksi paikallinen ja siitä yhestä en oo varma=) Hyviä olivat kaikki, oli hauskaa. Väkeä ei ollut hirveästi, mut kyllä ihan riittävästi. Kuvia otin paljon, mutta tuolla äidin vanhalla digikameralla ei kaikista kuvista hyviä tullut. Tässä nyt kumminkin muutamia:

Tässä nyt ensimmäisenä paikallisesta bändistä kuva. Bändi olisi melkein kelvannut pääesiintyjäksikkin, mutta kyllä ne Sturmarit oli huippuja! Mutta joo, siis tää paikallinen bändi oli kyllä HUIPPU!! Kuva on vähä pimee eikä siitä kunnolla erota mitään, mut kyllä tarkkasilmäsimmät erottaa!!

Kyllä ne Sturmarit on söpöjä! Rumpali Kalle oli sairaana, mutta hänet paikattiin hyvin. vaatteita ja plektroja lensi, melkein sain paidan kiinni. Lopussa Andre oli ilman paitaa, ja kyllä, voin myöntää että hänellä on hyvät vatsalihakset.

Yleisö kiljui kovaa, kun Sturmikset tulivat lavalle. No myönnetään, kyllä sitä itsekkin tuli kiljuttua. Sille nyt ei vain voinut mitään.

Ihana<3...>



Tässä nyt sitten se viimeinen lämppäri, en muista nimeä enkä sitä, mistä päin ne olivat. Hyviä ne oli, ei voi muuta sanoa. Hyvin saivat yleisön mukaan.

Tänään sit koulu loppu ja ansaittu kesäloma alkoi. Todistus oli ihan hyvä, mut harmittaa vähä ku äikkä ei noussu 10, vaikka kokeista sainki hyviä numeroita. No, sille ei voi mitään, pitää yrittää parantaa. Kyllä se ysikin kelpaa. Kierrettiin äitin kans kolmet ylioppilasjuhlat, ja ne kyllä riitti. Alko jo vähä väsyttääkki. Mutta hyvää kesää kaikille, ja erityisesti kaikille koululaisille: HYVÄÄ KESÄLOMAA!!

Lukupäiväkirja - Ingo, Meren kansa

Ingo, Meren kansa on Helen Dunmoren suuren nuortenkirjasarjan ensimmäinen osa. Kirja kertoo sisaruksien Sapphiren ja Conorin seikkailuista Ingossa ja Ilmassa.
Shappiren ja Conorin suonissa virtaa meri, vaikka he eivät itse sitä tiedä. Kaikki muuttuu sinä päivänä, kun lasten isä katoaa ja meri alkaa kutsua sisaruksia laulullaan.
Matka meren kansan luokse on vaarallinen, mutta isän vuoksi on uskallettava. Veden alla odottaa Inga, vedenalainen seikkailujen maailma.
Sapphiren ja Conorin apuna Ingossa toimivat sisarukset Faro ja Elvira. Kun Sapphire lähtee sumussa etsimään veljeään ja luulee löytäneensä hänet, hän tapaakin Faron, joka ei olekaan ihminen. Sapphire ei voi uskoa silmiään, mutta pian hänen on pakko. Faro opettaa Sappyhiralle Ingon asioita, mutta silti Sapphirasta tuntuu, ettei voi ikinä olla tasavertainen Faron kanssa.

Arvosano(4-10): 9½

ATC kortti

Samalla kun tein nuo haastekortit, innostuin tekemään vielä yhden tällaisen hauskan kortin. Annoin kortille nimeksi Väripalat. Kortti on vapaa vaihtoon.

ATC wednesdayn haaste

Päätin tehdä kortin myös ATC Wednesdayn haasteeseen Dress.

Tässä korttini Höyhenmekko.


Kortti on vapaa vaihtoon.